Partio on maailmanlaajuinen liike, jonka tavoitteena on tukea nuoria fyysisessä ja henkisessä kehityksessä ja muovata heistä tunnollisia maailmankansalaisia. Liikkeessä painotetaan luonnossa liikkumis- ja selviytymistaitoja ja partioliike tavoittaa 224 maassa noin 40 miljoonaa osallistujaa.
Liike jakautuu kahteen maailmanjärjestöön: Partioliikkeen Maailmanjärjestöön (WOSM eli World Organisation of the Scout Movement) sekä Partiotyttöjen Maailmanliittoon (WAGGGS, eli World Association of Girl Guides and Girl Scouts). Suomalaiset partiolaiset ovat Suomen Partiolaiset ry:n jäseniä, joka kuuluu molempiin maailmanjärjestöihin.
Partiotoiminta on avoinna kaikille ja on sitoutumaton poliittisiin suuntauksiin. Joissakin maissa partio on sidoksissa kristinuskoon. Partioliikkeen alkamisesta tuli kuluneeksi sata vuotta vuonna 2007, jota juhlistettiin maailmanlaajuisesti eri partioyhdistysten toimesta. Partiolaisten johtajat kutsuvat omaa ryhmäänsä yleensä laumaksi tai vartioksi.
Tyypillisiä partiolaisten taitoja ovat muun muassa tulenteko, erilaiset solmut, ensiapu, kalastus, kiipeäminen, luonnontuntemus, turvallisuus ja suunnistus. Myös ruokaan ja viestitykseen liittyviä taitoja kehitetään. Tärkeintä partiossa on luonnon kunnioittaminen ja hyvä kansalaisuus sekä ystävyys.
Miten partioliike alkoi?
Partioliike on alun perin englantilainen liike, jonka perusti vuonna 1907 kenraalimajuri Robert Stephenson Smyth Baden-Powell, joka partiolaisten keskuudessa tunnetaan B-P:nä tai BP:nä. Ajatuksen partioliikkeeseen Baden-Powell sai Ernest Thompson Setonin Woodcraft Indians -liikkeestä, joka oli hyvin samankaltainen kuin partioliike.
Seton oli alun perin partioliikkeen johdossa vuoteen 1915 saakka, mutta erosi lopulta koko liikkeestä, sillä Baden-Powell halusi tehdä liikkeestä militaristisen järjestön, jota Seton vastusti. Ajatus militaristijärjestöön siirtymisestä tuli Baden-Powellin militaristitaustasta: hän palveli luutnantti-kenraalina Iso-Britannian armeijassa. Seton ei myöskään pitänyt siitä, että Baden-Powell tuntui plagioivan hänen perustamaansa Woodcraft Indians -liikettä.
Baden-Powellin partioliike oli aluksi vain poikien partio. Vuonna 1907 hän kirjoitti kirjan Scouting for boys, joka perustui pitkälti hänen kirjoittamiinsa muihin, aiempiin kirjoihin. Kirjan julkaisi Pearson Lontoossa vuonna 1908. Ensimmäinen poikien partioleiri pidettiin vuoden 1907 kesällä Brownsean saarella Iso-Britanniassa, jotta Baden-Powell pääsisi kokeilemaan käytännössä kirjaansa kirjoittamiaan ajatuksia ja käytäntöjä. Leiriä ja kirjaa pidetään partioliikkeen virallisena alkuna.
Alussa partio oli avoinna vain pojille, mutta tytötkin kiinnostuivat partiosta ja pian vuonna 1910 Baden-Powell ja hänen siskonsa Agnes Baden-Powell perustivat Partiotytöt, joka oli vastaava liike tytöille. Neljä vuotta myöhemmin perustettiin Ruusunnuput (Rosebuds), jolle myöhemmin annettiin nimi Brownies, joka oli nuorempien tyttöjen partioryhmä. Partioliikkeen alkuajoille tyypillistä oli, että tytöt ja pojat olivat yleisesti erotettuina kouluissa ja muissa ryhmissä, vaikka myös sekaryhmiä oli olemassa. Vuoteen 1990 mennessä kaksi kolmasosaa WOSM:iin kuuluvista partiojärjestöistä oli sekaryhmiä.
Partiolaisten periaatteet
Partioliikkeen toiminta perustuu partioaatteeseen, joka on epävirallista opetusta. Opetuksesta suurin osa liittyy luonnossa liikkumiseen, puutöihin, vesistössä liikkumiseen, retkeilyyn, patikoimiseen, ja urheiluun. Partiolaiset on helppo tunnistaa heidän partioasustaan, jonka tarkoituksena on piilottaa kaikki valtioon ja sosiaaliseen luokkaan liittyvät eroavaisuudet. Asuun kuuluu kaulassa pidettävä huivi ja kampanjahattu tai muu vastaava päähine. Muita asun tunnusmerkkejä ovat fleur-de-lis ja kolmiapila, kuten myös erilaiset kunnia- ja muut merkit. Kullakin paikallisella liikkeellä, joita kutsutaan lippukunniksi, on oma heraldinsa, joka tarkoittaa yksinkertaistettuna lippukunnan omaa vaakunaa ja joka on kirjailtu muun muassa partiohuiveihin, viireihin ja partiolippuun.
Partiolaisten tunnus “ole valmis!” (Be prepared!) kuvaavat partioaatetta hyvin. Partioihanteet ovat myös osa partioaatetta, jotka ovat muun muassa itsensä kehitys ihmisenä, toisen ihmisen kunnioitus, vastuuntuntoisuus ja toimeliaisuus, luonnon rakastaminen ja suojeleminen, luotettavuus, rajat ylittävä ystävyys sekä elämän totuuden etsintä. Nämä aatteet ovat kaikille partiolaisille maailmanlaajuisesti yhteisiä. Joissakin maissa aatteet tunnetaan partiolakina.
Kansainvälisellä tasolla partiolaiset tavoittelevat kansainvälistä rauhaa ja harmoniaa. Näitä tavoitteita kohti kuljetaan erilaisin keinoin, joista hyötyy koko laajempi yhteiskunta. Nämä sisältävät usein yhteistyötä partioliikkeen ulkopuolisten liikkeiden kanssa.
Partiolaiset tapaavat viikoittain ja erilaisilla leireillä
Tyypillisesti partiolaiset tapaavat viikoittain paikallisissa partiokeskuksissa. Jokaisella lippukunnalla on oma “kolonsa”, eli tapaamispaikkansa. Viikkotapaamisissa partiolaiset jakavat kokemuksia, rituaaleja ja aktiviteetteja, joissa painottuvat hyvä kansalaisuus ja päätöksenteko ryhmän iälle soveltuvalla tasolla. Tärkeintä on luonnon ja ulkoaktiviteettien arvostaminen ja rakastaminen, johon lähes kaikki toiminta perustuu. Perustoiminnalliset aktiviteetit ovat usein retkeilyyn, vedessä liikkumiseen, patikoimiseen, puutöihin, reppureissailuun ja urheiluun liittyviä.
Partiolaiset osallistuvat myös partioleireille. Muutaman kerran vuodessa järjestettävällä partioleirillä monien eri paikkojen ryhmät kokoontuvat samalle leirille. Myös kansainvälisiä leirejä, joita kutsutaan jamboreeiksi, järjestetään muutaman vuoden välein. Näille kansainvälisille leireille kerääntyy partiolaisia monista eri maista. Leirit kestävät yleensä viikosta kahteen viikkoon.
Leireillä pelataan pelejä, kilpaillaan ja ansaitaan uusia merkkejä. Leirillä on yleensä jokin teema, johon leirin aktiviteetit liittyvät. Tärkeä osuus leirejä on iltanuotio. Iltanuotiolla tapahtuvan ohjelman koordinoi nuotiomestari, joka voi pukeutua nuotioviittaan. Nuotiopaikka valmistellaan etukäteen, jonka jälkeen kaikki kerääntyvät nuotiopaikalle. Nuotio sytytetään, joskus erikoisilla tai yllättävillä tavoilla, jota kannustetaan huudoin ja loitsuin. Ohjelma koostuu yleensä leikeistä, kilpailuista, lauluista ja sketseistä, jotka palkitaan huudoilla. Nuotion lopuksi kuullaan yleensä tarina.